Toisessa kaupungissa

Helsingissä satoi lunta ikkunanpielet umpeen ja kaupunki vaipui pehmeään vaippaan.
Ystävän syntymäpäivälahjakeikka oli pitkä. Ja outo.
Ja Kokemus.

Kuohuviini oli halpaa ja ravintola liian täynnä.
Törmäsin vanhaan koulukaveriin, jonka äiti huomautti käyvän pukutöissä.
Ajoimme metrolla Kurviin.
Ahtauduimme pieneen kapakkaan.

Siellä oli se poika, joka nykyään tulee vastaan elokuvajulisteissa.
Joka silloin yhdeksän vuotta sitten oli samassa pienryhmässä.
Ja säesti itse itseään ja lauloi niin kauniisti.
Juuri ennen minua.
Ja minä lauloin nuotin vierestä ilman säestystäkin.

Hänestä tuli näyttelijä.
Minusta tämmöinen harhailija.

Aika on pysähtynyt kylmyyteen

Ulko-ovella pakkanen tuoksui menneisyydelle.
Ylitetyn kotiintuloajan varastetuille minuuteille.
Ensimmäisille avuttomille suudelmille.
Kylmille hapuileville sormille lämpimällä iholla.
Kahdelle jäähileiselle lonkerolle.

Naapurikorttelin puulämmitys tuoksui kotitien alulle.
Viimeisille metreille, tonnin painoiselle urakalle.
Eteisessä vastaan vyöryi lämpöhalaus.
Tuhannet pienet piikit kiipesivät paidan alle ja pistelivät tunnottomuuden kadotukseen.

Pakkanen palaa vuosittain mukanaan muistot.

Voi, miten kauniisti ystävä laulaa.

Puoliorpo

Sinun isäsi on kuollut.
Sinun isäsi on kuollut joka päivä.
Hyvinä päivinä. Huonoina päivinä.
Niinä päivinä, jolloin pojat tarvitsevat isäänsä.
Silloin kun kukaan muu ei kelpaa.

Enkä minä voi ottaa sitä sinulta pois.
Isättömyyttäsi.
En voi tarjota mitään sen tilalle.
En voi sanoa, että kyllä se helpottaa.

Minä en tiedä helpottaako se.

Otan syliin ja paijaan.
Sinua isätöntä.

Syntymäpäiväyö

Täytin tänään 29 vuotta.
Koko perjantai-illan tein kahta kakkua.
Ja tänään koko aamun kasvispiirakoita sekä erilaisia dippejä.
Ystävät tulivat ja täyttivät olohuoneen naurulla.
Sain kukkia.
Sain teetä.
Sain kellon.
Sain konserttilipun.
Ja lakua. Ja suklaata.
Ja aamiaisen vuoteeseen.
Sain aivan liikaa. Eniten sain läsnäolosta ja onnesta.

Kello on puoli kolme yöllä ja olen yksin kotona.
Pidin tipattomuuteni, eikä huvittanut lähteä baariin sitä testaamaan.
Kuuntelen repeatilla Robynin cover-biisiä, jonka ihastuttavat Eraton tytöt esittävät.
Ja ihmettelen tätä elämää.
Miten nopeaa se kulkee. Ja miten helposti se voi madella.

Miten yläasteikäisenä en olisi jaksanut odottaa, että löytäisin jonkun joka rakastaisi.
Minua, sellaisena kuin olen.
Ja miten vähän vanhempana ajattelin, ettei se koskaan tule. Ja miten olin pakahtua kaikkeen siihen intohimoon joka kaivoi.
Ja miten hain sitä epäsopivista vuoteista. Ja halusin uskoa todeksi, vaikka siitä oli sopivuus kaukana.
Ja miten sitten Tyyppi tuli tielleni.

Miten nopeasti kahdeksan vuotta on mennyt.
Ja miten lähellä tämmöisinä hetkinä on teinitunne.
Se kun valvoi yöllä ja kuunteli traagisia lauluja.
Ja kirjoitti.

Silloin yli 14 vuotta sitten.

Onni on kuluvan vuoden mielentila

Olen niin onnellinen uudesta kodistamme.
Se on juuri oikeanlainen. Sopivasti tunnelmallinen ja kulunut.
Se herättää sisäisen papan ja mummun. Hyvällä tavalla.
Sen ikkunoista näkyy viereinen puisto ja sen luistinrata.
Tänään alakerran tarhalaiset oli päästetty jäälle.
Yksi lensi koko ajan mukkelis makkelis.
Yksi luisteli täysiä päästä päähän ja kaatui jos pysähtyi.
Kaikilla oli huomioliivit.

Olen niin onnellinen tipattomasta tammikuusta.
Miten paljon viikonlopussa onkaan aikaa kun yksi päivä ei mene puoliteholla.
Eikä sitä aikaa tarvitse suorittaa tai käyttää hyödyksi.
Mutta se, ettei ole paha olo.

Olen niin onnellinen lumesta.
Valkeaa, valoisaa ja pehmeää.
Tuntuu, että mustuus ja synkkyys jäi vuodenvaihteeseen.
Tuntuu, että olen herännyt horroksesta.
Horroksesta, jossa en edes tiennyt olevani.

Olen niin onnellinen uudesta jääteereseptistä.
Ja Tyypistä.
Ja Tyypin pappaimitaatiosta.
Ja Anopin lainaamasta matosta.
Ja kahvinkeittimestä.
Ja lounaasta ystävän kanssa.
Ja uudesta avantouintiharrastuksesta.

Olen niin onnellinen niistä hetkistä, jolloin en pelkää.

Muutos, hep!

Eilinen tuntui vuoden ensimmäiseltä päivältä.
Siltä jona muutos alkaa.
Vaa'an lukema säikäytti. En ole koskaan ennen painanut näin paljon.
En ole koskaan ennen puhissut näin.
Mutta miten paljon energiaa sen myöntäminen sisälsi.
Miten onnelliseksi teki ymmärtäminen, että tästä pääsee vain kohti kaivattua muutosta.
Illalla olin ihan mielissäni powerstepissä. (Vaikken jaksanut hyppiä kertaakaaan.)
Ja tänä aamuna pumpissa. (Vaikka olikin ihan nynnyt painot.)
Ja illalla avannossa. (Vaikken vieläkään ottanut vetoja.)

Sanotaan, että terve mieli asuu terveessä kehossa. Ei siis ihme jos ahdistaa. Enhän oikein pysty katsomaan itseäni peilistä. Varsinkaan nakuna.
Oli herättävää avata silmät. Ei se tee mahaa pienemmäksi, vaikkei sen olemassaoloa myönnä.
Sen sijaan myöntäminen on askel takaisin siihen, jossa oli kiva olla.

Nessui ja leffoi

Tälle päivälle olen:

• myynyt yhden jutun (tosi kiva! odotan tekemistä!)
• katsonut kaksi elokuvaa, serendipity ja elf (molemmissa itketti)
• syönyt eilisiä karpalosämpylöitä (leivänpaahtimen kautta lämmitettyinä)
• juonut panadol hottia (auttaa)
• aivastanut n. 75 kertaa
• niistänyt n. 78 kertaa

Jos eilen oli vähän kurkku kipeä ja tukkoinen olo, niin tänään on sitä kaikkea moninkertaisesti enemmän. Tyypillä kuulema parempi olo kuin päiviin. Siitä voi siis laskea, että edessä vielä kolme päivää kärvistelyä.
En jaksais.