Miltä se tuntuu kun ympärillä ihmiset kertovat odotusuutisia. Miten heille tulee esikoinen tai toinen.
Miltä se tuntuu kun ajaa sen saman töyssyn ympäri, josta viimeksi ajoi kun pyöräili kuulemaan minä päivänä punktio koittaa.
Miltä tuntuu nähdä sen ihanan lääkärin palaavan lounaalta. Sen, jonka silmät olivat uskoa täynnä.
Ne tuntuvat kuopilta sydänalassa.
Ne tuntuvat potkaisuilta palleassa.
Ne ovat lokakuun jäinen sade luomien alla.
Minä en suostu siihen, että ne tuntuisivat kateudelta. Katkeruudelta. Epäuskolta tai epätoivolta.
Minä en suostu olemaan noiden tunteiden tulkki.
En aio niiden muovata minusta omaansa.
Ne saavat tulla, ne saavat kulkea lävitseni: mutta kotia ette tänne tee!
KOTIA ETTE TÄNNE TEE!
Thursday, May 30, 2013
Monday, May 20, 2013
Yksi viiva
Minä olen tyhjää täynnä.
Sillä tavalla kun tällaiset naiset ovat.
Tällaiset valuvikaiset.
Surettaa niin, että oksettaa.
Kuinka monta kyyneltä on kylliksi?
Mikä on se raja, jonka jälkeen osaa taas katsoa eteen päin?
Uuteen koitokseen ja tulevaan kesään.
Kas, nythän voin nauttia cavaa terassilla.
Sillä tavalla kun tällaiset naiset ovat.
Tällaiset valuvikaiset.
Surettaa niin, että oksettaa.
Kuinka monta kyyneltä on kylliksi?
Mikä on se raja, jonka jälkeen osaa taas katsoa eteen päin?
Uuteen koitokseen ja tulevaan kesään.
Kas, nythän voin nauttia cavaa terassilla.
Tuesday, May 7, 2013
Nyt se on tässä
Pitäisi käydä nukkumaan.
Huomenna on tärkeä aamu. Sellainen jota olen odottanut koko kuluneen vuoden.
Se tekee kaikesta taas piirun verran mahdollisempaa.
On jännittävää huojua toivon ja pelon välillä.
Saman minuutin sisällä saatan lipua toisesta toiseen.
Tämä on ollut oppimatka itseeni.
En ole ihan niin optimisti kuin luulin, mutta ei minusta saa pessimistiä tekemälläkään.
Haluan uskoa onnellisiin loppuihin.
Sellaisiin, jotka saavat liikuttumaan ja tuntemaan maailman hyvyyden.
Huomenna on tärkeä aamu. Sellainen jota olen odottanut koko kuluneen vuoden.
Se tekee kaikesta taas piirun verran mahdollisempaa.
On jännittävää huojua toivon ja pelon välillä.
Saman minuutin sisällä saatan lipua toisesta toiseen.
Tämä on ollut oppimatka itseeni.
En ole ihan niin optimisti kuin luulin, mutta ei minusta saa pessimistiä tekemälläkään.
Haluan uskoa onnellisiin loppuihin.
Sellaisiin, jotka saavat liikuttumaan ja tuntemaan maailman hyvyyden.
Thursday, May 2, 2013
Ei tämä keväältä vaikuta
Ajattelin vain kertoa, että Oulussa sataa lunta.
Lunta.
Tänään, toukokuun ensimmäisenä.
Ei auta kuin uskoa.
Se on nyt muutenkin teemana.
Ai niin, ja eilen näin viherpeipon! Se oli tosi sievä!
Lunta.
Tänään, toukokuun ensimmäisenä.
Ei auta kuin uskoa.
Se on nyt muutenkin teemana.
Ai niin, ja eilen näin viherpeipon! Se oli tosi sievä!
Subscribe to:
Posts (Atom)