Monday, May 20, 2013

Yksi viiva

Minä olen tyhjää täynnä.
Sillä tavalla kun tällaiset naiset ovat.
Tällaiset valuvikaiset.
Surettaa niin, että oksettaa.

Kuinka monta kyyneltä on kylliksi?
Mikä on se raja, jonka jälkeen osaa taas katsoa eteen päin?
Uuteen koitokseen ja tulevaan kesään.

Kas, nythän voin nauttia cavaa terassilla.



3 comments:

  1. Pahoittelut ja lämmin halaus.

    ReplyDelete
  2. Voi rakas. Mari

    ReplyDelete
  3. Voi kiitoksia kummallekin!
    Yksi yökin voi näköjään tehdä paljon, sillä tänä aamuna elämä tuntui valoisammalta ja unelmat palasivat piirun verran lähemmäksi.

    ReplyDelete