Saturday, July 26, 2014

Tyttäremme tuli ja muutti meille

En oikein edes tiedä mistä kirjoittaa, miten kirjoittaa.
Miten pukea sanoiksi se onni jota elän.
Millaisen muodon annan näille tunteille, jotka vahvuudessaan jopa pelottavat, ja toisaalta luonnollisuudellaan eivät tunnu sanomisen arvoisilta.

Lapsi on seitsenviikkoinen ja voi hyvin.
Hän on tyttö.
Meidän tyttäremme.
Hän syö minusta maitoa voimakkaasti, piereskelee äänekkäästi ja katselee ihmetellen.
Muutaman kerran hän on hymyillyt, eikä mikään ole koskaan tuntunut samalta. 

En vieläkään meinaa uskoa tätä todeksi.
Kesä on kukkeimmillaan ja sylissäni tuhisee tummatukkainen kaunotar.
Kävikö tässä todellakin näin hyvin?
Ihan oikeastiko kukaan ei ole viemässä häntä pois?

Enää minun ei tarvitse odottaa mitään.
Uudet vaiheet tulevat omalla ajallaan, omassa tahdissaan.
Ei enää epätietoisuutta.
Minusta tuli äiti.
Minä olen äiti.
Hetki hetkeltä ymmärrän sen selvemmin.

 Päivän ikäisenä.