Tuntui hyvältä kerätä liian isot vaattet pois kaapista.
Oli ihana olla vihaamatta itseään.
Oli mukava tuntea olevansa kotona omassa kropassaan.
Mutta dieettihän jäi kesken. Kahdeksan kilon päähän tavoitteesta.
Sillä hetkellä kun tuli muita vaivoja, laihduttaminen tuntui toissijaiselta.
Nyt kun on taas energiaa liikkua, on mahtavaa käydä jumpissa.
Se tuntuu siltä kuin voisi nousta lentoon.
Niin kevyt sitä on tällaisenakin.
Olin ajatellut, että vaikka dieetti loppui, niin kai paino nyt tippuu terveellisellä ruokavaliolla ja liikkumisella. Hitaasti, mutta varmasti.
Mutta ei tipu.
Ei, koska turvotus lääkkeistä.
Se inhottaa.
Alan heti epäillä, että josko tämä onkin vain lihomista.
Vaikka ei se ole.
Pelkään joutuvani takaisin itseinhoon.
Yritän muistaa, että minä olen tämmöisenäkin ihan hyvä.
Vaikka ongelma kai se on, että vyötärö ja lantion välillä on kahden koon ero.
En sovi mihinkään muottiin.
