Näin meditoidessa pikkutytön, jolla oli minun tukkani ja sinun silmäsi.
En uskalla pitää siitä kiinni, jotten koskaan joudu luopumaan.
Ja voinhan joutua silti, vaikken kiinni pitäisikään.
Äiti lausui puhelimessa Omar Khaijamin säkeet teoksesta Teltantekijä:
"Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta:
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa".
Siitä kun osaisi pitää kiinni.
Sen sijaan lasken viikkoja käänteentekeviin hetkiin:
hormonipiikkeihin, ultrauksiin, punkteeraukseen.
Luen sivuvaikutusluetteloita hikoilusta, päänsärystä ja turvotuksesta.
Saan äkkipikaisia raivokohtauksia ja inhottavia kateuspiikkejä.
Voi miten äkkiä elämästä tuli erilaista.
Onneksi sinä olet vierelläni.
Itkuhan tässä tulee. Hyvin ne menee kaikki. Elämä. -Sla
ReplyDelete