Ajaessa

Enää kaksi kuukautta dieettiä. Takana yli puolet ja kymmenen piste kaksi kiloa.
Edessä hippusen verran vähemmän. Silti aika paljon.
Viime viikolla olisin halunnut antaa olla, mutta sitten muistin miten hyvä on nyt.
Kun pää vastaa kehoa.
Eikä inhoa. Itseään.
Ja sitten taas jaksoin.
Tänäänkin jaksan.

Tänään hyppään auton rattiin, yhdeksän vuoden jälkeen.
Jännittävää!
Inssi täytyy ajaa vielä tämän vuoden puolella, ennen uudistusta.

Mainostoimiston sijaisuutta tarjottiin joulukuun loppuun.
Suostuin, vaikka väsyttää.
Olen huono sanomaan ei.

Aamusta iltaan

Näin unta, että Bajo Cero pääsi esiintymään Saturday Night Liveen.
Olin kuolla kateudesta.
Eilen aamulla myöhästyin bussista, mutta tänä aamuna en.
Koko matkan on pimeää. Tykkään upota ajatuksiin ja olla osa bussin hytkettä.

Otin vastaan mainostoimiston sijaisuuden. Ensin päivä niitä töitä, sitten ilta omia.
Vaikka väsyttää, ei haittaa.
On oikeastaan hauskaa olla osa työyhteisöä.
Varsinkin, kun sen tietää määräaikaiseksi.

Epäoikeudenmukaista

Minä tapasin tällä viikolla tytön, jonka äiti oli tappanut itsensä.
Minä kuuntelin ja tein muistiinpanoja.
Kotona kirjoitin lehtijutuksi.
Tyttö vastasi itkun tulleen sitä tarkastaessa.

Koko haastattelun ajan minun teki mieli halata sitä.
Äiditöntä tyttöä.
Se näytti niin pieneltä siinä tuolilla, vaikka olikin jo toipunut.
Niin hyvin kuin toipua voi.

Illalla soitin omalle äidille.
Riitti, että kuuli äänen.

Isä

Minun isäni on tänään siellä kaukana.
Siellä Helsingissä.
Siellä, josta muutti 60-luvulla tänne. Tuohon puiston toiselle puolelle.
Tapasi äitini.
Hävisi tahallaan shakissa.
Meni naimisiin.
Sai siskon. Veljen. Veljen.
Ja minut.
Leipoi aamuisin ruisleipää.
Ripusti kattoon rimpuilutelineen.
Luki lattialla päivän lehteä kun piti nukuttaa.
Pakotti pinoamaan halkoja.
Haki nuokkarilta pois kun kotiintuloaika venähti.
Itki vieressä Heinähatussa ja Vilttitossussa.

Muutti äidin kanssa Helsinkiin lähes kymmenen vuotta sitten.
Onneksi on puhelin.
Ja halvat lennot.

Ystävä

Eilen olin vänkyrä.
Ruttuinen ja rätyssä.
Oli huonosti tämä. Tuntui vaikealta tuo. Ei huvittanut noin.
Kahvillekin vääntäydyin väkisin.
Kävellessä potkiskelin kiviä ja ajattelin myrkyllisiä ajatuksia.

Heti ensimmäisestä hymystäsi sulin.
Puhuttiin tästä. Naurettiin tuolle. Ei pidetty minään.
Voi ystävä, olet kultaakin kalliimpi.

Kahden kuukauden jälkeen

Sitä mukaa kun pienenen, vaatteeni suurenevat.
Osa jopa roikkuu.
Eikä vielä olla edes puolivälissä.
Ruokaa katsoo uusin silmin.
Ajatella, on ihmisiä, joille se on pelkkää ruokaa. Polttoainetta.
Minulle niin usein ollut myös ystävä, lohduttaja, turvasatama.

Ja miten kevyt on kävellä. Jopa tekisi mieli sännätä juoksuun.

Pidän tästä minästä, joka alkaa myös näyttää minältä.
Pimeästä en pidä. Tulisi kunnolla lunta.