Miltä se tuntuu kun ympärillä ihmiset kertovat odotusuutisia. Miten heille tulee esikoinen tai toinen.
Miltä se tuntuu kun ajaa sen saman töyssyn ympäri, josta viimeksi ajoi kun pyöräili kuulemaan minä päivänä punktio koittaa.
Miltä tuntuu nähdä sen ihanan lääkärin palaavan lounaalta. Sen, jonka silmät olivat uskoa täynnä.
Ne tuntuvat kuopilta sydänalassa.
Ne tuntuvat potkaisuilta palleassa.
Ne ovat lokakuun jäinen sade luomien alla.
Minä en suostu siihen, että ne tuntuisivat kateudelta. Katkeruudelta. Epäuskolta tai epätoivolta.
Minä en suostu olemaan noiden tunteiden tulkki.
En aio niiden muovata minusta omaansa.
Ne saavat tulla, ne saavat kulkea lävitseni: mutta kotia ette tänne tee!
KOTIA ETTE TÄNNE TEE!
No comments:
Post a Comment