Yö sairaalassa

Viime yönä istuimme päivystyksessä.
Sisään käveli ihmisiä elämän ääripäistä.
Pappi, vanhus, perheenisä, juoppo, pikkulapsi ja nuoripari.
Jossain toisen ja kolmannen tunnin välissä tunsin oloni turvalliseksi.
Tunsin yhteyttä kelmeässä sairaalavalossa.

Tässä istuimme me, jotka kaipasimme apua.
Jotka tarvitsimme apua.
Eikä kukaan ollut parempi toista.

Kolmen ja puolen tunnin jälkeen nimenhuuto kävi.
Kymmenen minuutin jälkeen Tyyppi palasi reseptin kanssa.
Kuume laski kotona.

Viimeksi oli siellä häiden jälkeen, kun jalka meni rikki.

Nessui ja leffoi

Tälle päivälle olen:

• myynyt yhden jutun (tosi kiva! odotan tekemistä!)
• katsonut kaksi elokuvaa, serendipity ja elf (molemmissa itketti)
• syönyt eilisiä karpalosämpylöitä (leivänpaahtimen kautta lämmitettyinä)
• juonut panadol hottia (auttaa)
• aivastanut n. 75 kertaa
• niistänyt n. 78 kertaa

Jos eilen oli vähän kurkku kipeä ja tukkoinen olo, niin tänään on sitä kaikkea moninkertaisesti enemmän. Tyypillä kuulema parempi olo kuin päiviin. Siitä voi siis laskea, että edessä vielä kolme päivää kärvistelyä.
En jaksais.

Siis tä? Mistä tämä flunssa tuli?

Mikä se on sellainen flunssa, joka iskee juuri silloin kun on mielissään valmistautunut omaan leffailtaan ja mies on lähtenyt jalkapalloderbyyn/kolmikymppisille?

Se oli minun eilisiltani.

Kuume nousi varoittamatta. Nyhjötin surkeana sohvan nurkassa ja katsoin kolmea eri ohjelmaa limittäin. Onneksi tuli House, ja onneksi Jenkeissä oli jo alkanut How I met your motherin uusi kausi.

Kirjastosta ex-tempore lainaamani Tom of Finland -historiikki oli mielenkiintoinen. Kuten myös alzheimer-kirja. En oikein tiedä miten moiset lähtivät mukaani, mutta onneksi lähtivät.

Puolen yön jälkeen yhden naisen taistelutiimini mureni ja oli pakko laittaa miehelle seuraava viesti:
"Vähän surkia olo, olisi mukava jos tulisit paijaamaan."
Ja sehän tuli!

Tämä on ollut aika hyvä työviikko. Siihen on sisältynyt muun muassa mainos- ja lehtikuvittaja Laura Laineen haastattelu. Samalla kävin katsomassa hänen Oulussa tiistaina avatun näyttelynsä. Ja voin kyllä suositella!
Laineen keijukaismaiset naishahmot ovat valloittavia. Puhumattakaan hänen piirrosjäljestään. Kuvia katsoessa voi melkein tuntea käsissään miltä vaatemateriaalit tuntuvat. Pehmeät höyhenet näyttävät niin pehmeiltä, ja nahka nahalta.

Laineen piirustuksia Galleria 5:ssä (Hallituskatu 5, Oulu) 9.10. saakka.

Työ Laura Laineen sivuilta.

Liekö miehen paijailutaitojen erinomaisuus vai mikä, mutta aamulla kuume oli tiessään. Olo on edelleen vähän nuhjuinen, mutta töitä täytyy kuitenkin tehdä, sillä huomenna on kahden jutun dead-line.
Olen kuullut sanottavan, että friikku ei sairastele. Tarkoittaen kai sitä, että se on omista ansioista pois, jos sairastaa. Mutta ainakaan nyt ei haittaa tehdä kotoa töitä, sillä vaikka olo on nuhjuinen, työmatka taittui muutamalla askeleella, eikä vesisateessa pyöräillen.

Sillä eipä sitä konserniaikanakaan tullut oltua töistä pois. Eihän sitä kehdannut, kun oli määräaikainen ja koko ajan paniikissa siitä jatkuuko sopimus. Ja jos sitten jonakin kertana kehtasi hakea saikkua, oli siitäkin koko ajan huono omatunto.

Nyt ei ole. Nyt on tsemppi.

Aamuarsenaali flunssaa vastaan. Teetä ja mustikka-herukka jugurttirahkaa.

PS: Etsin muuten vuosia sopivaa teekannua, mutten koskaan löytänyt sellaista, jossa ei olisi ollut jotakin pikkuvikaa. Vime syksynä löysin tämän Marimekon Räsymaton ja olin myyty. Pelkästään sen näkemisen luulisi parantavan vähän.