Viime yönä istuimme päivystyksessä.
Sisään käveli ihmisiä elämän ääripäistä.
Pappi, vanhus, perheenisä, juoppo, pikkulapsi ja nuoripari.
Jossain toisen ja kolmannen tunnin välissä tunsin oloni turvalliseksi.
Tunsin yhteyttä kelmeässä sairaalavalossa.
Tässä istuimme me, jotka kaipasimme apua.
Jotka tarvitsimme apua.
Eikä kukaan ollut parempi toista.
Kolmen ja puolen tunnin jälkeen nimenhuuto kävi.
Kymmenen minuutin jälkeen Tyyppi palasi reseptin kanssa.
Kuume laski kotona.
Viimeksi oli siellä häiden jälkeen, kun jalka meni rikki.
No comments:
Post a Comment