Muutos, hep!

Eilinen tuntui vuoden ensimmäiseltä päivältä.
Siltä jona muutos alkaa.
Vaa'an lukema säikäytti. En ole koskaan ennen painanut näin paljon.
En ole koskaan ennen puhissut näin.
Mutta miten paljon energiaa sen myöntäminen sisälsi.
Miten onnelliseksi teki ymmärtäminen, että tästä pääsee vain kohti kaivattua muutosta.
Illalla olin ihan mielissäni powerstepissä. (Vaikken jaksanut hyppiä kertaakaaan.)
Ja tänä aamuna pumpissa. (Vaikka olikin ihan nynnyt painot.)
Ja illalla avannossa. (Vaikken vieläkään ottanut vetoja.)

Sanotaan, että terve mieli asuu terveessä kehossa. Ei siis ihme jos ahdistaa. Enhän oikein pysty katsomaan itseäni peilistä. Varsinkaan nakuna.
Oli herättävää avata silmät. Ei se tee mahaa pienemmäksi, vaikkei sen olemassaoloa myönnä.
Sen sijaan myöntäminen on askel takaisin siihen, jossa oli kiva olla.

Pelkkää hjärttaa

Lupasin viimeksi kirjoittaa iloisia asioita. Ja iloista onkin luvassa.
On ilo, ettei koko ajan pelota.
On ilo, että aurinko on paistanut jo kahtena päivänä.
On ilo, että kävimme katsomassa ihastuttavaa asuntoa, jonne vuokranantajan hyvyydestä johtuen muutamme!
On ilo käydä miehen kanssa herkkulounaalla.
On ilo juoda joka aamu smoothie ja tulla siitä virkeäksi.

Se lounas

Se aamusmoothie

Haluaisin uuteen kotiin heti, sen sijaan itse muuttoa en kaipaa lainkaan. Kuten ystäväni K.O on asian ilmaissut, muutto on vittumaisinta mitä ihminen voi itselleen tehdä.