Onni on kuluvan vuoden mielentila

Olen niin onnellinen uudesta kodistamme.
Se on juuri oikeanlainen. Sopivasti tunnelmallinen ja kulunut.
Se herättää sisäisen papan ja mummun. Hyvällä tavalla.
Sen ikkunoista näkyy viereinen puisto ja sen luistinrata.
Tänään alakerran tarhalaiset oli päästetty jäälle.
Yksi lensi koko ajan mukkelis makkelis.
Yksi luisteli täysiä päästä päähän ja kaatui jos pysähtyi.
Kaikilla oli huomioliivit.

Olen niin onnellinen tipattomasta tammikuusta.
Miten paljon viikonlopussa onkaan aikaa kun yksi päivä ei mene puoliteholla.
Eikä sitä aikaa tarvitse suorittaa tai käyttää hyödyksi.
Mutta se, ettei ole paha olo.

Olen niin onnellinen lumesta.
Valkeaa, valoisaa ja pehmeää.
Tuntuu, että mustuus ja synkkyys jäi vuodenvaihteeseen.
Tuntuu, että olen herännyt horroksesta.
Horroksesta, jossa en edes tiennyt olevani.

Olen niin onnellinen uudesta jääteereseptistä.
Ja Tyypistä.
Ja Tyypin pappaimitaatiosta.
Ja Anopin lainaamasta matosta.
Ja kahvinkeittimestä.
Ja lounaasta ystävän kanssa.
Ja uudesta avantouintiharrastuksesta.

Olen niin onnellinen niistä hetkistä, jolloin en pelkää.

Viisi Sanaa

Sain Elegialta viisi sanaa, koska pyysin. Jos ymmärsin oikein, sanoista on tarkoitus kirjoittaa mitä ne itselle merkitsevät ja mitä niistä tulee mieleen.

1. Kirja
Kirja on kokonainen maailma. Kirja on pakopaikka ja satama. Kirjaan voi jäädä. Erityisen tärkeitä kirjoista tuli minulle kun olin 12 ja asuimme vanhempieni kanssa Pariisissa. En osannut ranskaa, eikä minulla ollut vielä kavereita. Koulupäivät olivat mukavia, mutta väistämättä olin ulkopuolinen, koska ei ollut mahdollisuutta kielelliseen kommunikointiin.

Helpotus löytyi Suomi-instituutista ja kirjaston skandinaaviselta osastolta. Voi sitä kirjamäärää minkä puolen vuoden aikana luin. Kaarina Maununtytär, Teetä kolmelle, Pieni hyvin kasvatettu tyttö, Kalliohin paholaisenpalvojat, Hyvästi Monrepoo, Jojo... laidasta laitaan, mutta kaikissa oma maailmansa.

2. Arvoitus
Kun olin kymmenen, toivoin syntymäpivälahjaksi seikkailua.
Sain college-asun.
Rakastin Viisikoita ja olisin antanut vaikka oikean käteni, jos olisin saanut arvoituksen ratkaistavakseni.
En koskaan pitänyt siitä kollariasusta. Se muistutti minua toden ja fiktion erosta.

Mielestäni yksi parhaita asioista toimittajan työssä on tietojen hankinta. Kun käsissä on vain hippunen tai ajatus jutusta, täytyy siihen kaivaa lihaa luiden ympärille. Se on yhden sorttista arvoitusten ratkaisua.

3. Leikkiminen
Leikkiminen on osa minun ja miehen tapaa olla yhdessä. Kaikenlainen kisuilu ja elämän leikkisän puolen näkeminen kuuluu arkeemme. Sen sijaan nukke- ja barbie-leikkejä sisarusten lasten kanssa en oikein jaksa. Taasen mielikuvitusleikeissä olen haka.

4. Totuus
Totuuden kertominen ei ole helppoa. Pienimmillään se on epäonnistunut vaateostos. Pahimmillaan koko elämän romuttava julmuus.
Totuuteen tulisi silti pyrkiä. Totuus on myös väittelykysymys, enkä voi sietää ihmisiä, jotka uskovat pelkästään omiin totuuksiinsa, eivätkä kunnioita toisten näkemyksiä.

5. Silta

Erkkolan silta rakennettiin vuonna 1988. Sen vuoksi perheemme piti muuttaa Koivurannan (nykyisestä) kahvilasta pois.
Ainakin kymmenen vuotta poljin Erkkolan sillan yli.
Siinä on kotiin mennessä ihana alamäki. Lähtiessä v-mäinen ylämäki.

Uuden kodin etsintä

Eilen kävin asuntoesittelyssä. Huoneet olivat matalia ja talo sokkeloinen.
Maakellarissa haisi maakellarille.
Pihalla kasvoi omenapuu. Sato näytti runsaalta.
Makuhuoneen lattia oli vaihdettu, sillä edellinen ei kestänyt sairaalasängyn painoa.

Ulkona satoi.

Tätä taloa myi nainen, jonka mies oli kuollut.
Kuinka monta syksyä he mahtoivatkaan kerätä omenia puutarhasta, leikata nurmikkoa, päivitellä viereisen urheilukentän kisoja.

Nyt tuntemattomat kulkivat huoneissa kuin kuninkaat. Aukoivat kaappeja ja koputtelivat seiniä.

Omenapuun varjossa olisi ihana lukea. Vilpolasta saisi erinomaisen terassin.
Harmi, että talo oli ankea.