1. Kirja
Kirja on kokonainen maailma. Kirja on pakopaikka ja satama. Kirjaan voi jäädä. Erityisen tärkeitä kirjoista tuli minulle kun olin 12 ja asuimme vanhempieni kanssa Pariisissa. En osannut ranskaa, eikä minulla ollut vielä kavereita. Koulupäivät olivat mukavia, mutta väistämättä olin ulkopuolinen, koska ei ollut mahdollisuutta kielelliseen kommunikointiin.
Helpotus löytyi Suomi-instituutista ja kirjaston skandinaaviselta osastolta. Voi sitä kirjamäärää minkä puolen vuoden aikana luin. Kaarina Maununtytär, Teetä kolmelle, Pieni hyvin kasvatettu tyttö, Kalliohin paholaisenpalvojat, Hyvästi Monrepoo, Jojo... laidasta laitaan, mutta kaikissa oma maailmansa.
2. Arvoitus
Kun olin kymmenen, toivoin syntymäpivälahjaksi seikkailua.
Sain college-asun.
Rakastin Viisikoita ja olisin antanut vaikka oikean käteni, jos olisin saanut arvoituksen ratkaistavakseni.
En koskaan pitänyt siitä kollariasusta. Se muistutti minua toden ja fiktion erosta.
Mielestäni yksi parhaita asioista toimittajan työssä on tietojen hankinta. Kun käsissä on vain hippunen tai ajatus jutusta, täytyy siihen kaivaa lihaa luiden ympärille. Se on yhden sorttista arvoitusten ratkaisua.
3. Leikkiminen
Leikkiminen on osa minun ja miehen tapaa olla yhdessä. Kaikenlainen kisuilu ja elämän leikkisän puolen näkeminen kuuluu arkeemme. Sen sijaan nukke- ja barbie-leikkejä sisarusten lasten kanssa en oikein jaksa. Taasen mielikuvitusleikeissä olen haka.
4. Totuus
Totuuden kertominen ei ole helppoa. Pienimmillään se on epäonnistunut vaateostos. Pahimmillaan koko elämän romuttava julmuus.
Totuuteen tulisi silti pyrkiä. Totuus on myös väittelykysymys, enkä voi sietää ihmisiä, jotka uskovat pelkästään omiin totuuksiinsa, eivätkä kunnioita toisten näkemyksiä.
5. Silta
Kirja on kokonainen maailma. Kirja on pakopaikka ja satama. Kirjaan voi jäädä. Erityisen tärkeitä kirjoista tuli minulle kun olin 12 ja asuimme vanhempieni kanssa Pariisissa. En osannut ranskaa, eikä minulla ollut vielä kavereita. Koulupäivät olivat mukavia, mutta väistämättä olin ulkopuolinen, koska ei ollut mahdollisuutta kielelliseen kommunikointiin.
Helpotus löytyi Suomi-instituutista ja kirjaston skandinaaviselta osastolta. Voi sitä kirjamäärää minkä puolen vuoden aikana luin. Kaarina Maununtytär, Teetä kolmelle, Pieni hyvin kasvatettu tyttö, Kalliohin paholaisenpalvojat, Hyvästi Monrepoo, Jojo... laidasta laitaan, mutta kaikissa oma maailmansa.
2. Arvoitus
Kun olin kymmenen, toivoin syntymäpivälahjaksi seikkailua.
Sain college-asun.
Rakastin Viisikoita ja olisin antanut vaikka oikean käteni, jos olisin saanut arvoituksen ratkaistavakseni.
En koskaan pitänyt siitä kollariasusta. Se muistutti minua toden ja fiktion erosta.
Mielestäni yksi parhaita asioista toimittajan työssä on tietojen hankinta. Kun käsissä on vain hippunen tai ajatus jutusta, täytyy siihen kaivaa lihaa luiden ympärille. Se on yhden sorttista arvoitusten ratkaisua.
3. Leikkiminen
Leikkiminen on osa minun ja miehen tapaa olla yhdessä. Kaikenlainen kisuilu ja elämän leikkisän puolen näkeminen kuuluu arkeemme. Sen sijaan nukke- ja barbie-leikkejä sisarusten lasten kanssa en oikein jaksa. Taasen mielikuvitusleikeissä olen haka.
4. Totuus
Totuuden kertominen ei ole helppoa. Pienimmillään se on epäonnistunut vaateostos. Pahimmillaan koko elämän romuttava julmuus.
Totuuteen tulisi silti pyrkiä. Totuus on myös väittelykysymys, enkä voi sietää ihmisiä, jotka uskovat pelkästään omiin totuuksiinsa, eivätkä kunnioita toisten näkemyksiä.
5. Silta
Erkkolan silta rakennettiin vuonna 1988. Sen vuoksi perheemme piti muuttaa Koivurannan (nykyisestä) kahvilasta pois.
Ainakin kymmenen vuotta poljin Erkkolan sillan yli.
Siinä on kotiin mennessä ihana alamäki. Lähtiessä v-mäinen ylämäki.
Ainakin kymmenen vuotta poljin Erkkolan sillan yli.
Siinä on kotiin mennessä ihana alamäki. Lähtiessä v-mäinen ylämäki.
Tosi mielenkiintoisesti vastasit näihin sanoihin! Viisikoita luin minäkin pentuna ja haaveilin olevani yksi heistä. :D
ReplyDeleteThis comment has been removed by the author.
ReplyDeleteKiitoksia, olen miettinyt, että pitäisikö Viisikoita lukea nyt aikuisena. Vieläköhän ne iskisivät yhtä vahvasti.
ReplyDeleteMelkein pitäisi kokeilla :D Tykkäsin pentuna myös Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjasta. Sitä kokeilin lukea aikuisiälläkin, mutta ei samalla tavalla enää iskenyt ;)
ReplyDelete