Söin tänään syksyn ensimmäisen nahkiaisen. Se oli etikkainen ja maukas.
Iän myötä nahkiainen täytyy nauttia katsomatta.
Ennen meni alas miten päin vain.
Aamulla kävin heti herättyäni juoksemassa.
Tai oikeastaan jolkottelemassa. Mutta koko matkan kuitenkin.
Paistoi aurinko ja maa oli vielä kuurassa.
Oli kaunista.
Olin ylpiä, että jaksoin.
Se aloitti päivän hyvin.
Join teetä, ja myöhemmin kahvia.
Kävin kirjastossa ja tutustuin taas lehtiin. Niitä on valtavasti.
Mieli aktivoitui: ainakin kolme uutta juttuideaa!
Kuuntelin Adelen sydänsurubiisin jälleen monta kertaa.
Siitä tuli mieleeni, että olisinko aikoinaan uskonut, ettet sinä enää satu?
Että elämääni tuli joku, joka oli vielä enemmän.
Enemmän, mitä olin koskaan kuvitellut voivan olla olemassa.
Iän myötä nahkiainen täytyy nauttia katsomatta.
Ennen meni alas miten päin vain.
Aamulla kävin heti herättyäni juoksemassa.
Tai oikeastaan jolkottelemassa. Mutta koko matkan kuitenkin.
Paistoi aurinko ja maa oli vielä kuurassa.
Oli kaunista.
Olin ylpiä, että jaksoin.
Se aloitti päivän hyvin.
Join teetä, ja myöhemmin kahvia.
Kävin kirjastossa ja tutustuin taas lehtiin. Niitä on valtavasti.
Mieli aktivoitui: ainakin kolme uutta juttuideaa!
Kuuntelin Adelen sydänsurubiisin jälleen monta kertaa.
Siitä tuli mieleeni, että olisinko aikoinaan uskonut, ettet sinä enää satu?
Että elämääni tuli joku, joka oli vielä enemmän.
Enemmän, mitä olin koskaan kuvitellut voivan olla olemassa.
Se joku, jonka kanssa nautittiin häämatkalla Nizzan lämmöstä. Jalka oli paketissa liian kovista muuvsseista, joita häissä tuli tanssittua. Siitä huolimatta, oli elämäni ihanin matka.
No comments:
Post a Comment