Mä oon pikkusen toivoo

Tänään tätä, täysillä!
Hymyilyttää.
Ilma on surkea, mutta illalla yhteistä aikaa ystävien kanssa.
Ehkä jopa paperilennokkikisa.

Hyvää vappua kaikille!

Epäonnistunut roolijako

En halua lokeroitua.

En halua yhdistää itseäni niihin blogeihin, joita värittää katkeruus, suru ja pettymys.

En halua ajatella, että toisten onni on minulta pois.

En suostu tähän rooliin.

Sillä olenhan monia muitakin.

Vaimo, tytär, pikkusisko, yrittäjä, ystävä, kummitäti, täti, kolmikymppinen, lyhyt, nainen.

Sen sijaan kohtaan tämän kaiken seikkailuna.

Sillä sitähän se on.

Paljon uutta. Paljon jännittävää. Hieman vaaroja.

Ja lopussa aarre, jollaista ei toista.

Menneet ja nykyiset

Ajoin tänään sen talon ohi, jossa menetin neitsyyteni vuosia sitten.
Jotenkin olin sellaisen tunnelman vallassa, että muistin yhtäkkiä kaiken.

Sen miltä tuoksui sinne mennessä ja varsinkin sieltä lähtiessä.
Sen miten hymyilytti typerryttävän paljon.
Sen miten uskoin omistavani ainutlaatuisen salaisuuden.
Miten katsoin auringonnousua kun en malttanut nukkua.

Olen onnellinen, että olen elämässäni rakastanut.
Silloinkin, kun sen vuoksi särkyi sydän.
Sillä ilman en osaisi arvostaa sitä, että tulen rakastetuksi.
Joka päivä.

Sinulla on minuun taianomainen vaikutus.

120 km/h

On niin paljon kirjoitettavaa, etten tiedä mistä alkaa.

Ehkä siis jostain pienestä, helposta.

Uudesta kevättakista, joka on chic, mutta tyttömäinen.

Rakkaista lähimmäisistä, joiden kanssa on saanut nauraa ja itkeä.

Kummitytöstä, joka hymyili 9-vuotiaan onnellista hymyä.

Auringosta, joka on herättänyt ensimmäiset pisamat.

Maraboun sitruuna-inkivääri -suklaasta, joka on taivaallista.

Junamatkasta, jona saattoi katsoa elokuvaa ja jutella ystävän kanssa.

Elämästä, joka kaikkineen tuntuu ihmeelliseltä tänäänkin.

Ajoin moottoritiellä yli satasta ja tunsin itseni niin rohkeaksi, että pystyn mihin vain.

Tyhmä pää

Kun dieettasin viime syksynä oli ihana yhtäkkiä mahtua vanhoihin vaatteisiin. 

Tuntui hyvältä kerätä liian isot vaattet pois kaapista.

Oli ihana olla vihaamatta itseään.

Oli mukava tuntea olevansa kotona omassa kropassaan.

Mutta dieettihän jäi kesken. Kahdeksan kilon päähän tavoitteesta.

Sillä hetkellä kun tuli muita vaivoja, laihduttaminen tuntui toissijaiselta.

Nyt kun on taas energiaa liikkua, on mahtavaa käydä jumpissa.

Se tuntuu siltä kuin voisi nousta lentoon.

Niin kevyt sitä on tällaisenakin.

Olin ajatellut, että vaikka dieetti loppui, niin kai paino nyt tippuu terveellisellä ruokavaliolla ja liikkumisella. Hitaasti, mutta varmasti.

Mutta ei tipu.

Ei, koska turvotus lääkkeistä.

Se inhottaa.

Alan heti epäillä, että josko tämä onkin vain lihomista.

Vaikka ei se ole.

Pelkään joutuvani takaisin itseinhoon.

Yritän muistaa, että minä olen tämmöisenäkin ihan hyvä.

Vaikka ongelma kai se on, että vyötärö ja lantion välillä on kahden koon ero.

En sovi mihinkään muottiin.

Viisi viikkoa

Näin meditoidessa pikkutytön, jolla oli minun tukkani ja sinun silmäsi.
En uskalla pitää siitä kiinni, jotten koskaan joudu luopumaan.
Ja voinhan joutua silti, vaikken kiinni pitäisikään.

Äiti lausui puhelimessa Omar Khaijamin säkeet teoksesta Teltantekijä:
"Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta:
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa".

Siitä kun osaisi pitää kiinni.

Sen sijaan lasken viikkoja käänteentekeviin hetkiin: hormonipiikkeihin, ultrauksiin, punkteeraukseen.
Luen sivuvaikutusluetteloita hikoilusta, päänsärystä ja turvotuksesta.
Saan äkkipikaisia raivokohtauksia ja inhottavia kateuspiikkejä.

Voi miten äkkiä elämästä tuli erilaista.
Onneksi sinä olet vierelläni.

Aika, tuo veikeä kumppani

Aurinko paistaa.
Aurinko on paistanut jo monena päivänä tällä viikolla.
Se lämmittää selkää pyöräilessä.
Se tuo huhuja keväästä, vihreästä, lempeästä tuulesta.

Kävin matkalla Etelä-Suomessa.
Kummipoika sai nimen.
Pidin häntä sylissä ja nuuhkin pientä poskea.
Miten pehmeä!
Miten soma!
Mikä suloinen pieni yninä!

Ystävästä oli tullut äiti.

Kaksi kuukautta sitten sain ajokortin.
Kahden kuukauden päästä on vappu.
Aika osaa yhtä aikaa lentää sekä madella.