En halua yhdistää itseäni niihin blogeihin, joita värittää katkeruus, suru ja pettymys.
En halua ajatella, että toisten onni on minulta pois.
En suostu tähän rooliin.
Sillä olenhan monia muitakin.
Vaimo, tytär, pikkusisko, yrittäjä, ystävä, kummitäti, täti, kolmikymppinen, lyhyt, nainen.
Sen sijaan kohtaan tämän kaiken seikkailuna.
Sillä sitähän se on.
Paljon uutta. Paljon jännittävää. Hieman vaaroja.
Ja lopussa aarre, jollaista ei toista.
No comments:
Post a Comment