Ja tällä kertaa minä olinkin sillä tavalla kypsä, ettei edes itkettänyt.
Harmitti ja suretti, muttei itkettänyt.
Kun en minä sille mitään voi.
Vaikka yleensä olen mitä erinomaisin emäntä, kuten Monica sanoi Frendeissä.
Tätä yhtä asukkia vaan en saa viihtymään.
Ehkä sitten seuraavan.
Sillä seuraava tulee, ja toivottavasti pian.
Siellä ne muutamina hassuina soluina, elämän esiasteina, odottavat typessä sulattamista.
Tyyppi oli jo innoissaan, että saadaanko me oma Robocop.
Saataisiin edes ne kaksi viivaa.
No comments:
Post a Comment