Ouluun on luvattu lumisadetta.
Se tuntuu mukavalta. Puutkin ovat jo ihan kaljuja.
Viimeiset neljä päivää on sujunut veljen lapsia hoitaen.
Miten suloisia he ovatkaan olleet.
Ja rasittavia, mutta silti, hetkessä kiinni.
Tämä aamu tuntui jotenkin merkityksettömältä.
Kun ei ollutkaan mitään sellaista hoidettavaa.
Sellaista koulu tai aamiainen.
Kunpa meillekin tulisi sellainen, josta huolehtia.
Kunpa hiljaa lausuttu toive toteutuisi.
Eikä sitä melkein uskalla toivoa, jottei se haurauttaan säry.
No comments:
Post a Comment