Seikkailu

Tänä aamuna heräsin siihen, että päätin ajatella jotakin ihanaa. Jotakin joka hymyilyttää.
Loikoilin sängyssä ja mietin viikonlopun keskusteluja.
Parasystävä seisoi lauantaiaamuna ovella ja käski pukea päälle, sillä siit äalkoi syntymäpäivälahjaksi luvattu seikkailu!

Autossa odotti herkkuaamiainen (avokado-bagel, smoothie, kahvia, appelsiinilohkoja ja herkkusuklaita) ja kassillinen lehtiä. Tosin yhtäkään lehteä en ennättänyt edes avata, sillä niin intensiivisiä olivat keskustelut. Puhumattakaan maisemista.
Seikkailu vei Ranualle (ja eläinpuistoon!), Haaparannalle sekä Kemin lumilinnaan.
Oli ihanaa! Oli seikkailuhenkeä, oli huikeita maisemia!

Puhuimme paljon siitä, miten pessimisti ei pety on typerä sanonta, sillä pettyyhän pessimisti. Onko kukaan, joka on aina varautunut pahimpaan oikeasti ollut pettymättä kun pahin sitten sattuu? En usko!
Se kelju tuntuu keljulta kuitenkin. Siinä tapauksessa on siis vain murehtinut yhden asian kahteen kertaan: etu- ja takakäteen.

Niinpä aion uhmata kaikkia keinotekoisia hormoneita, joita kehooni pumppaan:
aion miettiä vain tätä ihmeellistä valoa, joka lisääntyy päivä päivältä (jo yli 8h vuorokaudessa).
Aion nauttia siitä, miten liikkuminen on nykyään ilo.
Aion ajatella kaikenlaisia suloisia ja söpöjä eläimiä.
Aion uskoa, että vaikka täytyy kulkea mutkikasta reittiä, löytyy tien päästä se mitä etsii.
Aion pitää viikonloppuna tulevaa kummipoikaa sylissä ja nuuhkia vastasyntyneen tuoksua koko kärttyisän kroppani täyteen.

Tyyppi esitteli eilen tämän kappaleen. Aion myös kuunnella sitä ja taputella mukana.