Isä

Minun isäni on tänään siellä kaukana.
Siellä Helsingissä.
Siellä, josta muutti 60-luvulla tänne. Tuohon puiston toiselle puolelle.
Tapasi äitini.
Hävisi tahallaan shakissa.
Meni naimisiin.
Sai siskon. Veljen. Veljen.
Ja minut.
Leipoi aamuisin ruisleipää.
Ripusti kattoon rimpuilutelineen.
Luki lattialla päivän lehteä kun piti nukuttaa.
Pakotti pinoamaan halkoja.
Haki nuokkarilta pois kun kotiintuloaika venähti.
Itki vieressä Heinähatussa ja Vilttitossussa.

Muutti äidin kanssa Helsinkiin lähes kymmenen vuotta sitten.
Onneksi on puhelin.
Ja halvat lennot.

Ystävä

Eilen olin vänkyrä.
Ruttuinen ja rätyssä.
Oli huonosti tämä. Tuntui vaikealta tuo. Ei huvittanut noin.
Kahvillekin vääntäydyin väkisin.
Kävellessä potkiskelin kiviä ja ajattelin myrkyllisiä ajatuksia.

Heti ensimmäisestä hymystäsi sulin.
Puhuttiin tästä. Naurettiin tuolle. Ei pidetty minään.
Voi ystävä, olet kultaakin kalliimpi.

Kahden kuukauden jälkeen

Sitä mukaa kun pienenen, vaatteeni suurenevat.
Osa jopa roikkuu.
Eikä vielä olla edes puolivälissä.
Ruokaa katsoo uusin silmin.
Ajatella, on ihmisiä, joille se on pelkkää ruokaa. Polttoainetta.
Minulle niin usein ollut myös ystävä, lohduttaja, turvasatama.

Ja miten kevyt on kävellä. Jopa tekisi mieli sännätä juoksuun.

Pidän tästä minästä, joka alkaa myös näyttää minältä.
Pimeästä en pidä. Tulisi kunnolla lunta.

Laihis

Aloitin elämäni ensimmäisen dieetin viikko sitten.

Hyvät puolet:
- olen laihtunut 3.1 kiloa
- en ole polttanut tupakkaa
Huonot puolet:
- ruoka ei tuo minkäänlaisia nautintoja

Kyllästyin siihen, että minä, jonka mielestä olen aina ollut ihan kiva tyyppi, en pitänyt itsestäni yhtään. Siispä ruikuttamisen sijaan päätin tarttua härkää sarvista. Toistaiseksi kaikki on mennyt jees. Vaikeinta oli viime viikon ensimmäiset viisi päivää, jolloin sai syödä pelkkää proteiinia. Keskiviikon kohdalla tuntui, että tofu tulee korvista ulos. Vielä olisi 15.7 kiloa tiputettavaa.

Samalla olen huomannut miten hyvin meillä syödään. Hyvin tarkoittaa tässä yhteydessä muun muassa maukasta ja rakkaudella laitettua. Kun ruokavaliosta karsitaan kaikki muu paitsi kalat, äyriäiset, rasvattomat maitotuotteet, tofu, kananmunat ja seitan pois huomaa, että elämä ilman vihanneksia ja rasvaa on melko ankeaa.
Meillä syödään melkein joka päivä itsetehty päivällinen. Toisinaan se on huolellisesti suunniteltu, toisinaan nopeasti niistä aineksista mitä kaapissa on väsätty. Aikaisemmin ajattelin, ettei se nyt mitään niin erikoista ole, mutta nyt ymmärrän, että kyllä on. Ei hyvään ruokaan tarvitse käyttää puolta päivää ja puolta omaisuutta. Riittää kun siinä on monipuolisesti maukkaita aineksi.
Ei pelkkää protskua.

Muutenkin tämä syksy on ollut tuotteliasta aikaa. Olen tahkonnut töitä ja täyttänyt vapaa-ajan kivoilla jutuilla.
Tuntuu, että syksy on mun juttu.

Tänään on tähdetöntä

Tänään on päivä, jolloin haluaisin vain kuunnella vanhoja, surullisia lauluja.
Velloa niissä ja miettiä kaiken turhuutta.
Tänään on päivä, jolloin tunnen itseni pieneksi ja vaikeaksi.
Sellaiseksi, jonka katoamista ei kukaan huomaisi.
Tänään on päivä, jolloin epäilen kaiken merkityksellisyyttä.
Miksei kukaan kerro minulle vastauksia.
Tänään on päivä, jolloin en haluaisi olla minä.

Hukattu lanka

Ihmiset ympärilläni saavat lapsia. Ostavat asuntoja. Vaihtavat työpaikkoja.
Ihmiset ympärilläni muuttavat elämänsä suuntaa. Tuntuvat tyytyväisiltä.
Mikä on tämä kutka minussa, joka ei lakkaa?
Matkani ei tunnu olevan edes puolivälissä.
Olen pikajunassa, jonka varrella ei ole pysäkkejä.
Mistä te kaikki muut tiedätte miten tätä elämää eletään?
Minä kuljen autopilotilla.

Pimeättömät kuukaudet

Pohjoinen kesä on valoisa, kuulas ja huokaava. Päivä menettää merkityksensä.
Yö ei ala.
Aamu ei lakkaa.
Pohjoinen kesä on nauru rinta-alassa.
Kuuma sauna ja viileä joki iholla.
Tuore maa ja kaste vihanneksissa.
Pohjoinen kesä on täynnä kiihkoa ja kiirettä.
Kaikki olevainen yrittää elää vuoden tunteet varastoon.
Minäkin.
Nautin jokaisella solullani.