Hajatuksia

Tein listaa asioista. Se oli mukavaa.
Yhdeksi kohdaksi tuli hangessa pyöriminen saunasta.

Eilen paistoi aurinko niin, että tuulettomissa kohdissa tunsi sen lämmön.
Se muistutti keväästä. Sulavasta lumesta ja heräävästä luonnosta.
Tästä keväästä tulee erilainen.
Ehkä kivulias.
Hämmentävä.
Vaativa.
Jännittävä.

Sellainen, jossa minun pitää luopua kontrollista.
Se saattaa olla hyväksi.

Täytin kolmekymmentä.
Juhlat olivat ihanat. Ystävät ihania.

Jotakin on muuttunut.
Jätin kaksikymppisyyden taakseni.

Aamun sininen

Ryhdyin kirjoittamaan siitä miten kaunista ulkona on.
Miten tarhalaisten luisteluhetkeä on hilpeä seurata.
Aina joku kaatuu.
Aina joku oppii uutta.

Minäkin olen oppinut uutta.
Meinasin unohtaa, että elämä kantaa.
Sillä se kantaa.
Sitten muistin olevani optimisti ja päätin vain luottaa.

En tiedä millainen kevät on edessä.
Mutten enää pelkää sitä.
Otan sen vastaan kaikissa sen väreissä ja muodoissa.

Viikon päästä olen ollut vuorokauden kolmekymppinen.

Kyyneliä ja ponnistuksia

Näin yöllä rusakon juoksevan kinttupolkua.
Se otti valtavia loikkia, joiden voiman tunsin väsyneissä jaloissani.
Eilinen oli täynnä askelia, jännitystä ja kyyneliä.
Sain ajokortin, jälleen.
Edellisen vuonna 2001.
Sain myös surullisia uutisia lääkäriltä.
Ei mitään kuolemaksi.
Mutta ei helposti uudeksi elämäksi.

Ajaessa

Enää kaksi kuukautta dieettiä. Takana yli puolet ja kymmenen piste kaksi kiloa.
Edessä hippusen verran vähemmän. Silti aika paljon.
Viime viikolla olisin halunnut antaa olla, mutta sitten muistin miten hyvä on nyt.
Kun pää vastaa kehoa.
Eikä inhoa. Itseään.
Ja sitten taas jaksoin.
Tänäänkin jaksan.

Tänään hyppään auton rattiin, yhdeksän vuoden jälkeen.
Jännittävää!
Inssi täytyy ajaa vielä tämän vuoden puolella, ennen uudistusta.

Mainostoimiston sijaisuutta tarjottiin joulukuun loppuun.
Suostuin, vaikka väsyttää.
Olen huono sanomaan ei.

Aamusta iltaan

Näin unta, että Bajo Cero pääsi esiintymään Saturday Night Liveen.
Olin kuolla kateudesta.
Eilen aamulla myöhästyin bussista, mutta tänä aamuna en.
Koko matkan on pimeää. Tykkään upota ajatuksiin ja olla osa bussin hytkettä.

Otin vastaan mainostoimiston sijaisuuden. Ensin päivä niitä töitä, sitten ilta omia.
Vaikka väsyttää, ei haittaa.
On oikeastaan hauskaa olla osa työyhteisöä.
Varsinkin, kun sen tietää määräaikaiseksi.

Epäoikeudenmukaista

Minä tapasin tällä viikolla tytön, jonka äiti oli tappanut itsensä.
Minä kuuntelin ja tein muistiinpanoja.
Kotona kirjoitin lehtijutuksi.
Tyttö vastasi itkun tulleen sitä tarkastaessa.

Koko haastattelun ajan minun teki mieli halata sitä.
Äiditöntä tyttöä.
Se näytti niin pieneltä siinä tuolilla, vaikka olikin jo toipunut.
Niin hyvin kuin toipua voi.

Illalla soitin omalle äidille.
Riitti, että kuuli äänen.

Isä

Minun isäni on tänään siellä kaukana.
Siellä Helsingissä.
Siellä, josta muutti 60-luvulla tänne. Tuohon puiston toiselle puolelle.
Tapasi äitini.
Hävisi tahallaan shakissa.
Meni naimisiin.
Sai siskon. Veljen. Veljen.
Ja minut.
Leipoi aamuisin ruisleipää.
Ripusti kattoon rimpuilutelineen.
Luki lattialla päivän lehteä kun piti nukuttaa.
Pakotti pinoamaan halkoja.
Haki nuokkarilta pois kun kotiintuloaika venähti.
Itki vieressä Heinähatussa ja Vilttitossussa.

Muutti äidin kanssa Helsinkiin lähes kymmenen vuotta sitten.
Onneksi on puhelin.
Ja halvat lennot.