Thursday, February 6, 2014

(S)he bangs, (S)he bangs...

Minusta tuntuu, että hän liikkuu.
Tai ainakin ne elohiiret ja lihasnytkäykset ovat saaneet kokeneemmat tokaisemaan, että niitä ne ovat.
Että sieltä hän kuin ilmoittaa, että täällä minä olen.
Täällä minä olen ja elän.

Se tuntuu jotenkin mielipuoliselta.
Ja edelleen, aina vain uskomattomalta.
En kertakaikkiaan pysty ymmärtämään, miten lisääntyminen on mahdollista.
Miten onkaan olemassa systeemi, jolla voimme tehdään lisää lajitovereitamme. Tuosta noin vain.

Tai siis, eihän tämä nyt mitenkään tuosta noin vain tullut, eikä mitenkään ilman lääketiedettä, mutta silti.
Ettei se kuitenkaan ole mitään sellaista, mihin pitäisi pyrkiä tai hakea. Ja että kuka tahansa on siihen oikeutettu.
Kuka tahansa kelpaa. Niin hyvässä kuin pahassa.

Myös tällainen valuvikainen.

Minä en malta odottaa, että tapaamme.

No comments:

Post a Comment