Joskus minä mietin, että olenko vain sen luonteinen ihminen, jolla täytyy aina olla joku huoli.
Joka ei tunne elävänsä, ellei ole jostakin hädissään.
Mutta sitten minä ajattelen oikein kunnolla ja hartaasti ja tulen siihen tulokseen, että ei, en minä sellainen ole.
Että vaikka toiset asiat suttaantuvat, niin toiset saattavat kipristellä.
Ja nyt kipristelee työasiat.
Tähänastinen yrittäjyys on sujunut melko sutjakkaasti, mutta nyt on hiljaisempaa. Sillä tavalla hiljaisempaa, että meinaa aamuyöstä valvottaa.
Se on inhottavaa.
Se on turhaa.
Ja se on kuluttavaa.
Jos jotakin, niin minä olen ongelmanratkaisukeskeinen ihminen.
Niinpä tässä ei auta kuin ottaa käsiinsä:
a.) ongelma
b.) ratkaisu
Sitten vain odotellaan hyviä asioita.
Arvaa mitä.
ReplyDeleteMinä haluaisin ottaa toiseen käteeni viinilasin tai glögimukin ja toiseen sinun kätesi. Sitten me puhuttaisiin jutuista ja asioista ja oltaisiin ehkä välillä hiljaakin jos maltettaisiin, me hymyiltäisiin ja varmasti myös vähän itkettäisiin.
Jään täällä ikään kuin etänä odottelemaan kanssasi hyviä asioita. <3
Voi Duussi, niin määkin! Tulipa iso hymy ja pieni liikutus yhtä aikaa :)
ReplyDeleteJa sitä puhuttavaakin olisi niin paljon ja sitä yhdessä hiljaa olemista. Se on sillä tavalla arvokasta, ettei siihen kaikkien kanssa pysty.
Kyllä täytyy ihmisen päästä Turkuun <3